Tiedon, kokemuksen ja sydämen äärellä
Olen Anniina,
Yli kolmen vuosikymmenen työ ihmisten, johtamisen ja vaativien työelämän tilanteiden parissa on opettanut minulle ennen kaikkea yhden asian: ennen ratkaisuja pitää ymmärtää, mitä ihmisille ja heidän välillään tapahtuu.
Tarina taustalla
Ratkaisujen Akatemia syntyi oman työelämäni käännekohdassa. Pitkän terveydenhuollon ja johtamisuran jälkeen jouduin itse pysähtymään ja katsomaan työelämää aivan uudesta suunnasta.
Pysähtyminen muutti käsitystäni työstä, johtamisesta ja työkyvystä. Ymmärsin entistä selvemmin, kuinka vahvasti ihmisen hyvinvointi ja mahdollisuus tehdä työnsä hyvin rakentuvat paitsi hänen omista voimavaroistaan myös työn vaatimuksista, johtamisesta, vuorovaikutuksesta ja siitä, millaiseksi hänen paikkansa työyhteisössä muodostuu.
Samalla vahvistui ajatus, joka kulkee nykyään kaiken työni mukana: ihmisen ei pitäisi joutua mahtumaan työn kokoiseksi. Myös työn pitää pystyä olemaan ihmisen kokoinen.
Ratkaisujen Akatemia syntyi halusta rakentaa toisenlaista tapaa tehdä työtä – sellaista, jossa tavoitteellisuus ja inhimillisyys eivät ole toistensa vastakohtia. Jossa voidaan pysähtyä ymmärtämään ennen kuin kiirehditään ratkaisemaan. Ja jossa ihmisillä on mahdollisuus olla mukana rakentamassa sitä muutosta, joka koskee heitä itseään.
Siitä ajatuksesta Ratkaisujen Akatemia sai alkunsa – ja se ohjaa työtäni edelleen.
Kokemus, johon työni nojaa
Olen sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Lisäksi olen kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, työyhteisösovittelijaksi ja työkykykoordinaattoriksi.
Olen työskennellyt terveydenhuollossa yli 30 vuotta. Työurani aikana olen toiminut muun muassa akuuttihoidossa ja kaksitoista vuotta suuren moniammatillisen työyhteisön esihenkilönä.
Johtamistyössäni olen vastannut henkilöstöstä, rekrytoinnista, osaamisesta, työkyvyn tukemisesta, muutoksista, toiminnan kehittämisestä, laadusta, turvallisuudesta ja taloudesta. Olen ollut mukana myös tilanteissa, joissa työyhteisöltä ja johtamiselta on vaadittu paljon – nopeasti ja samanaikaisesti.
Nykyisessä työssäni yhdistän tämän kokemuksen ratkaisukeskeiseen työotteeseen, työyhteisösovitteluun, työkyvyn tukemiseen, fasilitointiin, kouluttamiseen ja terapeuttiseen osaamiseen.
Toimin lisäksi MIELI ry:n vapaaehtoisessa kriisityössä.
Mitä vuodet ovat opettaneet ammatillisesti?
Yli kolmekymmentä vuotta työelämässä, ihmisten kohtaamisissa ja johtamisessa on opettanut minulle paljon siitä, miten ihmiset ja työyhteisöt toimivat. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut oppia, ettei kaikkea tarvitse – eikä pidä – tietää valmiiksi.
Olen oppinut, että ihmisen toimintaa on vaikea ymmärtää irrallaan tilanteesta, jossa hän toimii. Se, mikä ulkopuolelta näyttää vastarinnalta, vetäytymiseltä tai hankaluudelta, voi lähempää katsottuna kertoa aivan jostakin muusta. Siksi pyrin kysymään ennen kuin tulkitsen.
Olen myös oppinut, että samasta tilanteesta voi olla olemassa monta erilaista kokemusta. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei edellytä sitä, että kaikkien pitäisi nähdä asiat samalla tavalla. Usein riittää, että pystymme kuulemaan, miksi toinen näkee asian niin kuin näkee.
Johtamisvuodet opettivat minulle, että työyhteisön hiljaisuus ei välttämättä tarkoita, että kaikki on hyvin. Joskus juuri se, mistä ei puhuta, vaikuttaa kaikkein eniten. Samalla olen nähnyt, kuinka paljon työyhteisöissä on osaamista ja kykyä löytää ratkaisuja silloin, kun ihmisille syntyy riittävästi tilaa ajatella yhdessä.
Olen oppinut, ettei vaikeassa tilanteessa tarvitse ensimmäiseksi kysyä: "Miten tämä ratkaistaan?" Usein on tärkeämpää pysähtyä sen äärelle, mitä tässä oikeastaan tapahtuu. Kun tilanteesta alkaa muodostua yhteistä ymmärrystä, myös suunta eteenpäin voi löytyä. Ei valmiina vastauksena ulkopuolelta, vaan yhdessä rakennettuna.
Havaintoherkkyydestä korjaustaitoihin
Työssäni kuuntelen sanoja, mutta havainnoin myös sitä, mitä kohtaamisessa tapahtuu. Äänenpainot, ilmeet, eleet, katseet, hiljaisuus ja ihmisten tapa reagoida toisiinsa voivat kertoa jotakin sellaista, jolle ei vielä ole löytynyt sanoja.
Kutsun tätä ammatilliseksi havaintoherkkyydeksi. Se on vuosien kokemuksen myötä rakentunutta kykyä huomata vuorovaikutuksen pieniäkin sävyjä ja tunnistaa hetkiä, joiden äärelle voisi olla tärkeää pysähtyä.
Havainto ei kuitenkaan ole minulle tulkinta tai totuus toisesta ihmisestä. Se herättää kysymyksen. Voin sanoittaa jotakin huomaamaani, kysyä siitä ja antaa ihmiselle mahdollisuuden itse kertoa, mitä se hänelle merkitsee.
Myös intuitio kuuluu työskentelyyni. Ajattelen sen olevan kokemuksen, tiedon ja havaintojen synnyttämää tuntumaa siitä, mihin juuri tässä hetkessä kannattaa kiinnittää huomiota. Sen tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan auttaa löytämään kysymyksiä, joiden kautta ymmärrys voi syventyä.
Ajattelen, että tästä alkaa myös se, mitä kutsun korjaustaidoiksi. Kyvystä huomata, kun ihmisten välille syntyy etäisyyttä, jokin jää sanomatta tai yhteys alkaa rakoilla. Sen jälkeen tarvitaan rohkeutta pysähtyä, taitoa kuunnella ja halua rakentaa yhteyttä uudelleen.
Minulle herkkyys ei tarkoita varovaisuutta. Se tarkoittaa kykyä huomata, rohkeutta pysähtyä ja taitoa kysyä – myös silloin, kun olisi helpompaa jatkaa eteenpäin.
Ihminen asiantuntijuuden takana
Työ ja asiantuntijuus ovat minulle tärkeitä, mutta ne eivät ole koko elämä. Minulle merkityksellisiä ovat läheiset ihmiset, luonto, liike ja hetket, joissa ei tarvitse suorittaa eikä saada mitään valmiiksi.
Luonnossa viihdyn erityisen hyvin. Metsäpolulla, veden äärellä tai tunturissa ajatukset saavat tilaa ja mittasuhteet asettuvat usein uudelleen. Liikkuminen on kulkenut mukanani eri tavoin läpi elämän – välillä tavoitteellisesti, välillä vain siksi, että kehossa ja mielessä tekee hyvää olla liikkeessä.
Oma elämäni on opettanut minulle myös keskeneräisyyttä. Kaikkea ei voi hallita, ennakoida tai ratkaista. Joskus täytyy hyväksyä se, ettei vielä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja silti luottaa siihen, että suunta löytyy.
Ehkä siksi ajattelen, ettei asiantuntijuuskaan synny vain tutkinnoista, menetelmistä tai kokemuksen määrästä. Siihen kuuluu myös uteliaisuus ihmistä kohtaan, kyky sietää keskeneräisyyttä ja valmius tarkastella omia käsityksiään uudelleen.
Ihmiset ennen menetelmiä
Uskon, että kestävä muutos alkaa siitä, että ihminen tulee kuulluksi ja tilanne ymmärretyksi.
Siksi en kiirehdi ratkaisemaan enkä lähde liikkeelle valmiista menetelmästä. Pysähdyn kuuntelemaan, kysymään ja rakentamaan ymmärrystä siitä, mitä juuri tässä tilanteessa tapahtuu ja mitä toivotaan olevan toisin.
Joskus tarvitaan rohkeutta ottaa puheeksi se, mikä on jäänyt sanomatta. Joskus näkökulman vaihtamista, yhteyden rakentamista tai aivan pientä liikettä eteenpäin. Ja joskus tärkeintä on huomata, ettei kaikkea tarvitse korjata – jotakin hyvää kannattaa myös tunnistaa, vahvistaa ja vaalia.
Minulle asiantuntijuus ei tarkoita valmiiden vastausten tietämistä toisen puolesta. Se tarkoittaa kykyä olla tilanteessa riittävän lähellä ymmärtääkseen ja samalla riittävän etäällä nähdäkseen myös muita mahdollisuuksia.
En aloita menetelmästä. Aloitan aina ihmisistä ja tilanteesta.
Miksi Ratkaisujen Akatemia?
Ratkaisujen Akatemia ei ole vain yritys. Se on kutsumus. Vuosien koulutuksen, kokemuksen, tahdon ja tunteen kiteytymä. Sen taustalla on ammattilainen, joka on kulkenut läpi työelämän vaativat roolit, kohdatut ihmiset ja omat rajansa. Jokainen kohtaaminen on muovannut työotetta, jossa yhdistyvät vahva asiantuntijuus ja inhimillinen herkkyys.
Täällä ei tarjota valmiita vastauksia. Saat rauhassa etsiä, oivaltaa ja löytää omasi – konkreettista, tutkittua, sovellettua ja vaikuttavaa tukea juuri sinun matkallesi.